Yöllä

Runoilija 823fdf32501f6be3a3f9107bef43c870

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 8.3.2006
Viimeksi paikalla: 19.11.2018 16:59

Asuinpaikka: 2a703188e94bc91cb39537ab2f4b5734
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.4.2024

Ikuinen kaaos, ikuinen lapsuus, loputon rakkaus... Oi elämä, voitko joskus hetkeksi hellittää?
 

Jäikö minulta jotain välistä?
Mihin katosi se kaikki elämä,
jota joskus elin, yksin olin...

Yöllä...

Viimein kun yhden vietin puoliksi rauhassa,
paljon on tapahtunut elämän nauhassa...

Yöllä...

Oliko joskus joku muu, joku jota kiinnosti kuu?
Miksei tää enää oo kuin tuo, joka lasin tyhjäksi juo...

Yöllä...

Kuuntelin kaikkea, etsin oikeaa ääntä...
Miksi täytyy oma persoona ulos pakolla vääntää?

Kuuluiko muhun joskus muuta ja...
olinko joskus hullu joka palvoi kuuta?

Yöllä...

Mihin se musta hävisi vai arkiko sen hätisti?

Oli miten oli, aikomus on suuri...
palautan itseni, ehkä juuri ja juuri?

Yöllä...

Olen kuullut öisin ihmisten elävän,
ja tekonsa muilta piiloon pistävän.

Yöllä...

Se en ole minä enää, en tahdo piilottaa minusta mitään.

Voinko koko maailmalle kertoa, mikä minusta on aitoa?

Yöllä?

Mietin tulevaa ja uutta roolia,
paljon vastuuta, rakkautta?

Missä on se tulevaisuus,
jota joku joskus halus?

Yöllä...

En ole vielä maalissa,
mutta aion siitä taistella!

Minun kuuluu prinsessa olla.
Jopa joskus vielä hunningolla...

Tätäkö on ikuinen nuoruus,
mutta saan sen vain yöllä?

Selite: 
Myönnän, täysi-ikäisyys tekee pienestäkin päivänsäteestä yöperhosen... Viini tekee taiteen ja oudon runollisuuden. Tulevaisuus, herättää kysymykset, yöllä?
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot