Mieleni kääntelisi,
vääntelisi itsekseen.
Ajatukset ottaisi,
pois heittaisi ja lähtisi.
Miksei mieleni anna rauhaa?
Miksei elämäni yksin valtaa voi ottaa?
(Mikset enää katso,
hymyile kuin ennen.)
Ehkä se on meille enne,
jos joudummekin vain sinne...
Pahin pelkoni olisi ettemme enää osaisi.
Pelkojani pyöritän vain mielessäni...
Olisiko sinulta paljon pyydettyä,
jos joskus yrittäisit osoittaa ymmärrystä?
Joskus ymmärtäisit elämääni,
jos vain näkisit sisälle pääni...
Täältä mastosta näen hyvin,
minne laivamme seilaa veden yli.
Voi kun sinä ruorissa osaisit,
pääni sisälle näkisit, ymmärtäisit.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
