Kuuntelen Sadetta..
katselen lumipyryä ikkunasta..
vedeksi kuulen muuttuvan tuon...
piiskaa itseään ikkunaa vasten.
olomuotoon, josta en tykkää..
en näin, lähes talvella..
aamulla kevyt pakkanen puri jo nenänpäätä..
ihanaa..
räntää... loskaa.. paskaa..
saappaat savessa..
huomenna kuraisia jälkiä katson,
joku jätti tulematta..
joku jätti huomiseen..
joku laillani inhosi,
mut mun oli pakko nousta
ja hymy huulille nousee, sielä kun meen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä aika vuodesta on se kurjin...hyvä runo