Toinen henkilöllisyyteni pelastaa minut.
Se pirteä ja iloinen pikkutyttö nauraa ja iloitsee,
sillä on suussa mustikkahilloa ja silmissä elämänilo.
Ilman häntä olisin vain kasa pölyisellä lattialla.
En osaisi hymyillä tai kikattaa,
putoaisin lankkujen välistä kylmän kellarin pimeyteen.
Toinen meistä osaa rakastaa.
Hän iskee kadulla silmää ja hyppää elämän kyytiin
minun istuessa pysäkillä kylmässä - yksin.
Selite:
"henkilökohtaista, tai muuten vaan"
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielenkiintoinen runo... herätti kovasti ajatuksia. hieno :)