Toi puhuri mukanaan muistot sinusta lailla kylmän tuulen. Ne saivat minut tuntemaan sisälläni vilua ja halua palata lämpöön. Olitko puhaltanut tuulen matkaan muistojen saattelemana, ehkä sitä toivon. Kuulin tuulen kertovan minulle sinun unohtuneesta kauneudesta, unohtuneesta rakkaudesta. En edelleenkään ole saanut tätä piikkiä pois sydämestäni, jonka jätit. Se on vain hautautunut syvemmälle sydämeeni. En tiedä onko tämä halua palata yhteen kanssasi vai halua tuntea samoin kuin silloin tunsin. Tuntuu, että olen vain tuuliajolla. Kuiskaan tuulelle ajatuksen vietäväksi sinulle. Katsotaan saatko sitä koskaan... Jumalani minua auttakoon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana, en muuta osaa sanoa, kuin että ihana! vaikka onkin haikea runo..