Omenapuu

Puhuit aina minulle niistä pikku asioista, jotka
tekivät minusta rakastettavan. En ymmärtänyt sinua.
Minua lähinnä vain huvitti kuinka saatoit nähdä sellaisissa
asioissa jotain mihin tarttua. Nyt näen vasta itse pinnan alle.
Ymmärrän mitä tarkoitit. Kaipaan niitä pieniä turhanpäiväisyyksiä,
jotka tekivät sinusta sinun. Ne kammottavat kotihousut joita pidit,
vihasin niitä aina. En ymmärtänyt kuinka saatoit viihtyä sellaisissa.
Näin jälkikäteen ajateltuna juuri näkyä sinusta ne housut jalassa,
kaipaan sitä valtavasti. Ne tekivät sinusta rakastettavan jollain tavalla.
Olit silloin puhtaimmillaan oma itsesi.
En kadu päivääkään ajasta jonka sain viettää kanssasi.
Kadun ainoastaan sitä, että menetin sinut.
Minulle tuotiin kaksi omenaa joista piti
valita kumpaa haukkaan.
Haukkasin omenaa joka vei sieluni.
Se erkaannutti minut itsestäni ja sinusta.
Nyt joudun sieluttomana jatkamaan
tätä taivallustani eteenpäin.
Ehkä jonain päivänä vielä päädyn
uudestaan omenapuulle.
Silloin en puraise väärää omenaa.