Minne onnistuimme kadottamaan kaiken sen
kauniin mitä meillä oli.
Kaikki ne hymyt, naurut, yhteiset unelmat…
Ovat enää vain muistoja syvällä mielen syövereissä,
muistoja eletystä ja johonkin tosissaan uskotusta huomisesta, tulevasta. Se elämä, jossa sai painaa pään syliin, kuunnella hiusten rapsutusta ja sanoja rakastan sua.
Se missä oli hyvä olla ja minne aina pystyi pakenemaan turvaan
kun siltä tuntui.
Minun on kylmä kun en
löydä sua enää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunne välittyy.. koskettavasti olet sen taidolla kirjoittanut ja anteeksi, että ''pommitan'' näillä arvosteluilla sinua! x)
niinpä.omakin suhde hajoamassa. :'(
Tuo tunne on kyllä ihan hirveä.. Voimia. Kaunis runo.