Taas näitä tuskan turruttamia iltoja.
Ilman sinua sisälläni en vain
tunnu löytäväni rauhaa.
Vaihtuu tämäkin merkityksetön päivä
ilman sinua uuteen samanlaiseen.
Etkö oikeasti ymmärtänyt mitä
tunsin sinua kohtaan vai pelkäsitkö sen
ehkä joskus vain loppuvan?
Näen sinussa vain asioita, jotka kuuluvat
yksistään minulle.
Annoin itsestäni kaiken sinulle pienintäkin
sieluni jyvää myöten.
Missään en itseäni pidätellyt.
Ilmeisesti pelästyit sitä mitä löysit.
Voin vieläkin tuntea ihosi sormieni päässä
ja tuntea lämpösi ihollani.
Yritän parhaani mukaan paikata
näitä vuotavia haavoja sydämessäni.
Mutta se tuntuu samalta kuin kuolleen
elvyttäminen, en saa sitä heräämään.
Ilman sinua tulen pysymään keskeneräisenä.
Aina.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen runo omalla tavallaan.. tunteikas.. ^^