Tavallinen tarina Tartossa

Sä tulit ja sait mut tuntemaan,
että mun elämä on kaunista.
Se veti mut jaloiltaan,
elämää polvillani tanssimaan.

Ehkä se olikin vain elokuvasta,
näytös,
joka tuntui todelta.
Nyt se lähestyy loppuaan,
voi vihdoin kyyneliä pyyhkiä poskiltaan.

Sä tulit ja sait mut tuntemaan,
ettei mun elämä olekaan purppuraa.
Se sai mut tolaltaan,
asioita uudestaan pohtimaan.

Ehkä mä olinkin sokea,
mutta ainakin hetken kannatti olla.
Nyt tämä tarina saa riittää,
voi se silti maailman sivuja täyttää.

En ole avuton.
Olen vain kaatunut jalkojesi juureen,
eikä sille voi mitään.
Ei edes tää tyhmä maailma,
joka ei mua ymmärrä
ja vaatii tekemään asioita,
jotka ei lopulta merkkaa mitään.

Vielä mä nousen.
Pääni on jo pystyssä,
sillä joku veti puukon selästä.
Vielä mä näytän,
että olen viisas.
En suostu enää pystyyn kuolemaan,
vaan mieluiten menen nukkumaan.