Kuljen kohti rantaa
tuuli hyökkää hiuksiini
repii huivia, takinhelmaa
kyyneleet kuivuvat
ennen kuin ehtivät vierimään
Tänään tunnen luissani
menneisyyden painon
huomisen lupauksen
joka on jo rikottu
riistetty ennen elämistä
Pyyhi minut puhtaaksi kaikesta
vie vuodet mennessäsi
tuo tulevaisuus tullessasi
sillä tänä päivänä
on sitä liian raskas kantaa
Anna minulle vuosi
anna itsesi
unohda mennyt tai tuleva
elä tässä hetkessä
joka on lopulta
ainut minkä omistat
Vuosi on sinulle silmänräpäys
mutta minulle ikuisuus.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Kivulias ja kaunis on runosi. Voimaannuttava on runon tapahtumapaikka, minulle mieluisa. Tässä ei sanota mitään sellaista joka viittaisi keskenmenoon mutta vahvasti tunnen sellaisen läsnäoloa... Vahvaa surua kuitenkin ja kaipuuta johonkin odotettuun. Anna minulle vuosi; kuin yläkertaan esitetty harras rukous.