Kerro minulle
vieläkö rakastat
Vai tunnetko jo minut niin
ettei mitään löydettävää enää ole
Oletko jo perillä
minun polkuni kolunnut
kompastellut ja kaatuillut
mäkisessä maastossa
Mutta mitä jos huippuni on vielä valloittamatta
mitä jos seuraavan mutkan takana on vielä nähtävää
Jaksaisitko sitten vielä vähän matkaa
vai oletko tasaisen tien kulkija
Täällä minä olen odottanut sinua
vuorellani istunut järkähtämättä
odottanut merkkiä, mitä ei ole tullut
kutsua, jota ei ole kuulunut
Nousenko ylös
astelenko vastaan
Mitä jos kuljemmekin ristiin
ja ohitamme toisemme hiuksenhienosti
Hukkaamme toisemme iäksi
harhailemme huhuillen
muistellen mitä oli
ja mitä olisi voinut vielä tulla
Tulisit vastaan
niin tulisin minäkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin runostasi, miten tyynesti ja pohdiskellen kysymyksesi kiertyvät auki. Liekö elämässä voi muuta, kuin mennä vastaan yhä uudelleen?
Hienonhieno.. Nyt juuri puhuttelee kun yrittää toisen löytää uudestaan eikä kulkea hiuksenhienosti ohi..
hieno runo