Kasvatin hopeiset siivet selkääni,
ja katsoin taivasta,
ja taivaanrantaa,
josta aina muistin sinut,
olethan sinä minun taivaani.
Muistin sinun hymysi,
ja muistin äänesi,
joka kaikuu aina sydämessäni.
Muistin kätesi kädessäni,
huulesi huulillani,
henkäyksesi korvani juuressa,
kun vannoit rakkauttasi.
Ja rakastun sinuun aina vain enemmän,
rakastan edelleen,
vaikka oletkin kaukana.
Selite:
Eräs ihminen antoi minulle tähän inspiraation, laatu ei ole mistään parhaimmasta päästä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo kaipauksesta, pidin tästä =)
Ei laadussa kyllä mitään vikaa ole. Oikein nätti ja herttainen. Kauniin haikea.