"Rakastan päivänvalossa, naista valkohunnussa
Rakastelen yön sydämessä, viiman kylmyydessä
Huudan hänen nimeä, joka katoaa kun saapuu pimeä
Kuiskaan hänen, joka pimeydestä ojentaa käden
Miksei kaksi voi olla yksi?
Miten voin olla yhden ilman toista?
Kaiken langetan luojan syyksi
Kun rakastan kumpaakin noista
On kylmä aamu, on kuuma yö
Sama tehtävä, lemmen työ
Kiinnittyy lanteille raskas vyö
Joka kiinni lemmen ovet lyö
Se ken vyön avaa, avaa portit taivaaseen
Mitä kaikkea se salaa, nostaa langenneet siivilleen
Koskettaa syvemmin kuin tuhat runoa rakkauden
Ja saa lankeamaan syntiin haureuden
Mutta mitä sitten, jos kaksi muuttuu yhdeksi?
Haittaako se ketään, kun muuttaa surun rakkaudeksi?
Vain hölmöt jättävät kokematta sen
Mikä tekee elämästä kärsimyksen arvoisen..."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
