Tänään on taas näitä minun päiviäni. Olen odottanut bussia jo turhan kauan. Vihdoin se saapuu 10 minuuttia myöhässä ja kuski ei osoita minkäänlaista pahoittelua edes eleillä. Astun autoon huokaisten. Edellisinä öinä on mennyt ainakin neljään ennen kuin olen päässyt nukkumaan. Sen lyhyen ajan näin taas unta Hänestä. Siitä kuinka lankean hänen jalkoihinsa ja suutelen kenkiään. Ystäväni sanovat että olen sekaisin. Niin olenkin. Nytkin, matkalla töihin, ajattelen Häntä. Sitä kuinka hänen tuoksunsa huumaa minut kerta toisensa jälkeen. Sitä kun hänen silmänsä saavat minut melkein hapenpuutteeseen. Joskus taidan ajatella Häntä liikaakin. Nytkin menin jo pysäkkini ohi enkä välitä paskan vertaa. Millään ei ole väliä ennen kuin kosketan taas hiestä märkää selkäänsä ja suutelen hänen kireitä housujaan pohkeista ja reisistä. Kaikki on samantekevää. Haluan Hänet. Haluan osoittaa Hänelle pakkomielteistä ihailuani. Tiedän, ettei tässä taaskaan ole merkitystä. Ajattelen mitä ajattelen. Ei minulla ole mahdollisuuksia Häneen. Täydellinen ei ota ikinä itselleen hajonnutta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
