Kävelin poikki pimeän kadun,
muistan vielä sen viimeisen sadun.
Monia vuosia sitten kerroit sen mulle,
olen siitä ikuisesti kiitollinen sulle.
Se on ainoa muisto jonka muistan,
kun nyt jo tältä elämän tieltä luistan.
Jos ei ole ketään kenen kanssa elää,
onko edes järkeä olla täällä enää?
Kaupaan edelleen niitä vanhoja aikoja, mutta niiden palauttamiseen tarvittaisiin taikoja.
Mitä tein kun suojelusenkelini minut jätti,
viimeisen kerran unesta herätti.
Ei ole edes ketään kelle sanoa hyvästi,
joten tähän uneeni jään pysyvästi...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
