En ymmärrä sinua.

Aina kohdatessamme, olet kuin eläintarha.
Vuorotellen leijona, vuorotellen luimisteleva kojootti.

Olet palapeli, josta puuttuu puolet paloista,
kirja, jossa murhaajaa ei koskaan paljasteta,
sarja, joka jätettiin kesken dramaattisen käänteen,
vetinen pohjapiirros joka ei koskaan valmistu.

Olet ja et ole,
vaihtelet sanojen ja kehon merkitystä,
valehtelet kertomalla totuuden
vai onko totuus ja valhe vain omaa kuvitelmaani?

Vaikka tutkisin sata kirjaa
en löydä käännöstä sinulle
Vaikka miettisin tuhat kertaa
en löydä muistoistani johtolankaa
Vaikka epäilisin satatuhatta kertaa
jään vain yhä hämmentyneenä seisomaan.


Ja voi kuinka haluaisinkaan huutaa sinulle,
alitajunnassani vähän ehkä suudellakkin
Ja näyttää vaan keskaria
olla ihan liian lähellä
ja käskeä painumaan helvettiin
ja vetää lähelle

Voi kuinka haluaisin-