Taas kirjoittelen kirjeitä päässäni
Sinulle ja taas sinulle ja uudelleen sinulle
On kulunut jo kolme vuotta
vieläkin jaksan itkeä perääsi,
vaikka Herra Kuolemalle kukaan voi sanoa ei,
ainakaan loppunäytöksissä.
Olen miettinyt monesti,
uudelleen ja uudelleen samoja asioita:
Millainen olen sinun silmissäsi,
näetkö minut yhä sieltä ylhäältä?
Häpeäisitkö minua, olisitko yhä kanssani?
Ovatko haavat loppujen lopuksi koskaan arpeutuneet?
..Olenko yhä enkeli silmissäsi,
se pörröpäinen prinsessasi?
Näen sinut joskus välähdyksinä unissa,
aamuisin etsin hätääntyneenä sinua takaisin,
vaikka en koskaan eläessäni sinua takaisin saa.
Olen ajatellut paljon sinua,
olen katsellut kuvia sinusta, meistä ja tekstejäsi
Joista lopun kuvittelen, että olet kirjoittanut ne minusta.
Olen joskus miettinyt,
olisimmeko enää samoja ihmisiä, jos olisit yhä elossa.
Olisitko loppujen lopuksikaan kestänyt
rasittavuuttani, turvallisuudenkaipuutani, omituisuuttani?
Olisiko taika sittenkin unohtunut ja me olisimme jatkaneet eri polkuja?
Onko rakkaus sinuun muuttunut vain muistoksi, jonka perään haikailen kun olen jo hapertumassa hiljalleen?
Joskus haluaisin ennen lähtöäni maailmasta vielä nähdä sinut ja jutella kanssasi.
Joskus ehkä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
