Vaikka aikaa ei ole kulunut juuri ollenkaan
silti tuntuu, että en saa henkeä
vaikka kuljen vain omaa polkuani eteenpäin.
Uskon, että et koskaan lähde mihinkään luotani
vaikka pelkäänkin pelkkiä harhoja
vaikka nyt tuntuukin heikolta
tunnen silti vahvemman voiman sisälläni.
Tiedän selviäväni
mutta kuinka kipeää pelkkä selviytyminen voi olla?
Vaikka revin itse itseni juuriltani
silti kaipaan jo takaisin
vaikka tiedän,
että ei mikään koskaan pois lähde.
Eilen nauroin, tänään muistot sattuvat
mutta toivottavasti huomenna jo kaikki on paremmin
ja päivä paistaisi kirkkaammin.
Vaikka haluaisin huutaa kaiken sisältä ulos
aion pysyä hiljaa
vaikka haluaisin juosta pois
aion pysyä paikoillani
vaikka haluaisin luovuttaa
aion vain jatkaa.
Toivon, että pian kipu sammuisi
ikävä helpottaisi
ja tottuisin.
Joskus pelkään, että en totu,
ikävä ei helpota
ja kipu ei sammu.
Antaudun tuulen vietäväksi, sen mukaan kuiskaan lauseita vietäväksi läheisilleni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
