Kaipuu

Runoilija Fossiili

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 2.10.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

This is how you remind me of what I really am
 

Katosit niin pois maailmastain,
Tahdo en kohdata huomista.
Tuulena niin, piiskaat lehdet pois,
Ankeina niin, puut nuokkuvat nyt.
Lähdit merelle päin,
Kun mä katsomaan jäin.
Vuorelle kiipesin ja huokaisin.
Sinne mä jäin,
Sua odottamaan.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Toivoisin vain,
Että tulisit pian.
Puisella laivallas tulisit vain,
Nappaisit mun,
Sun mukahas.
Seilattaisiin näin,
Kohti majakkaa päin.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Auringonlaskuja, satoja,
Vuorelta katsoin yksin,
Kun sua odotin.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Kyyneleet virtas loputtomiin.
Sydän särkynyt ei,
Tunne vahva, kuollut ei.
Sua odotin vain,
Sydän sykki sulle ain.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Et ikinä tullutkaan kotiin.
Katosin pois,
Hauraisiin puun lehtiin.
Vihdoin tulit noutamaan mua,
Vaan lehtiin rusehtaviin,
Ruumistani haudattiin.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Koskaan kohdattu ei uudestaan.
Vaik' ootin jo seuraavaa suudelmaa.

Kuin unta tää ois,
Painajaista niin.
Tuuperruit omiin kyyneliin.
Siihen sä jäit, haudallein,
Vuodatit veres, kaiken tuskasi.

Tuuli ulvoo: "Kiitos uhrauksestasi."

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot