niin haavoittuva on mieli kahdelta yöllä.
lentävät lehmäni taivaan kannen taa
ja sieluani riistää tuo ikävä
mihin lie
olennaista ei lainkaa
hädissäni minä joka unta ei saa
silmäillen autiota kaupunkia
harmaassa puvussa
saako nyt rauhaa levoton lapsi
loppuuko riita yön syliin
lämpimiin suudelmiin
nauttii aistini yön vilpittömyydestä
koko kehollani hengitän ajtuksia
nielen unia, ahmin
aamun koittaessa jo minua oksettaa
yltäkylläinen olo
ja
unettomuus.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
