Täälä korvessa,
täälä kaukana.
Kaipaan teitä,
kaipaan kaikkia.
Yksin istun koneeni ääressä,
lonkku-tölkki kädessä.
Enkö voisi teitä tänne tuoda?
Oltais yhessä ja voitais juoda.
Yksinään ahdistus suurenee.
Ystävien yhteydenpito vain pienenee.
Eikö kukaan enää rakasta?
Eikä kukaan enää halua ottaa syllin ja halata?
Ehkä eron jälkeen etäinen olen ollut.
Tunteeni kaikkiin jätkiin vain on kuollut.
Edellinen lause taas tähänkin runoon sopii hyvin.
Ei se mitään, yksinäisyys kuiten oli asian ydin.
Äidin kainaloon kaipaa tyttö tää.
Taitaa siltikki täälä vain hajota pää.
Ehkä kotikissa sittenkin olen.
Ekkaa kertaa katos koti-ikävää poden.
Hassu tunne mahassa käypi,
ko mielessä on isä ja äiti.
Yksinäistä täälä on vaikka asiakaspalvelua teen.
On taas ihan sama minne meen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi