Katselin häntä
hän katsoi takaisin
me sanoimme sanoja
sanoja joilla kaikilla
tuntui olevan aihetta
merkitystä, syvyyttä
vaikka ne arjesta
elävyydestä kertoivat
Oli aikamme poistua
aika sanoa näkemiin
peläten todellisuutta
ettemme hetkeen kohtaisi.
Hän lähestyy hymyillen
tunnen lämmön, halauksen
päiväni luulin täyttyneen
Katseemme pysähtyvät
katsomme syvemmälle
kauemmaksi kuin koskaan
hänen hymynsä on
erillainen, minut lamauttava
Hän lähestyy jälleen
nyt lähemmäs silmiäni
pysäyttäen ajan täysin..
Huulemme koskettavat
toisiaan pehmeästi tuntien
lämpö, se tunne..
hetken olemme..
vain me..
erkanemme, katsellen, hymyillen
tuntien toisemme paremmin
enemmän kuin sanoilla..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
