Viimeinen huokaus kärsimyksen päätteeksi.
Se on kumeuden hetki, hiljaisuuden kupla.
Hiljaisuuteen saapuu hoitaja työhönsä.
Nyt kääritään mennyt kuolonkotiloon.
Vieras maailma.
Elämää ei ole, on harmaus värien taustana.
Lähtenyt kuoritaan viimeisestä haarniskastaan.
Alaston ruumis huokuu kunnioitusta.
Ei ole hyvää. Ei ole pahaa.
Kaikki on silmin ohi.
Välillä kuuluu ääniä, kivun kaikuja.
Jotain tulee ulos, paljon jää sisään.
Viimeinen puhdistus maallisuuden jätteistä.
Rigor mortis, siteitä tueksi.
Ylpeä viimeisen kerran, maailmassa.
Hän on valmis. Hän on poissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
aivan mielettömän koskettava runo