Pommit putoilevat
kuin vesipisarat
ja vedestä tulee punaista
ja mustaa ja harmaata
ja ihan vähän sinistä
Savu peittää alleen
ihmiskasan, mutta
mikään ei hävitä
jalkoja, käsiä
ja irtonaisia päitä
Kaduilta kuuluu huutoa
se on lasten kirkunaa
kun he itkevät äitejään
ja isiään ja veljiään
ja suloisia siskojaan
Tuli syö rakennuksia
jotka rätisevät
sitten mustuvat
ja hiiltyvät
ja romahtavat
Ikkunanlasit räjähtävät
ja tippuvat kadulle
lasisade laskeutuessaan
aukaisee arvet
ja tekee uusia
On kuuma ja
on kylmä yhtä aikaa
likaiset ja kuluneet
rispaantuneet vaatteet
ovat turhia yllä
Lopulta kuitenkin
sireenit saapuvat
ja pelastavat ne
naisista ja lapsista
joista on jotain jäljellä
Aurinko laskee
ja tähdet syttyvät
vaikkei niitä näy
ne ovat silti siellä ja
siellä ovat pommikoneetkin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
