Pakenen todellisuutta sinuun,
mutta sinäkin olet riittämätön kipuihini.
Hetken kuitenkin elän kuvitelmassa,
että minäkin osaan tuntea
muutakin kuin sormesi ihollani.
Unohdan tarinoiden traagisuuden
ja loppujen onnettomuuden.
Jos edes olisi sitä tarinaa,
ainoa tuntemani loputtomuus on yksinäisyydessäni.
Kun käännän selkäni,
kosketuksesi muisto haihtuu.
Kaipaan edes mieleni seiniin varjoasi,
mutta kuvitelmasta ei jää
muuta kuin tyhjät raamit.
Selite:
Todella hiomatonta. Tämän rehellisempää ja herkempää ette minusta kuitenkaan saa, arvostatte tai ette.
<em>Luulen aina haluavani sen, mitä en voi saada. Milloin tajuan, että mikään ei riitä (tai sitten lopulta on liikaa)?</em>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Anteeksi että kommentoimiseen on mennyt aikaa. Runojasi olen lukenut monta kertaa tässä välissä -olen vain ollut sanaton. Kunpa osaisikin aina kertoa juuri sen mitä runo herättää.
Runossasi on tarpeeksi muttei liikaa. Lopetus toimisi myös ilman muuta-sanaa, mutta toisaalta toimii myös sen kera. Runosi puhuu minulle ja minä ymmärrän, tunnen saman.
Loputon yksinäisyys-yksinäisyyden loputtomuus-loputtomuuden yksinäisyys -pidän siitä kuinka voin leikkiä tällä ajatuksella, maistella sitä ja löytää sen itsestäni. Selän kääntäminen vaatii rohkeutta.
Pidän tästä tunnelmasta.
Kiitän arvostelustasi. :>
Anteeksi että kommentoimiseen on mennyt aikaa. Runojasi olen lukenut monta kertaa tässä välissä -olen vain ollut sanaton. Kunpa osaisikin aina kertoa juuri sen mitä runo herättää.
Runossasi on tarpeeksi muttei liikaa. Lopetus toimisi myös ilman muuta-sanaa, mutta toisaalta toimii myös sen kera. Runosi puhuu minulle ja minä ymmärrän, tunnen saman.
Loputon yksinäisyys-yksinäisyyden loputtomuus-loputtomuuden yksinäisyys -pidän siitä kuinka voin leikkiä tällä ajatuksella, maistella sitä ja löytää sen itsestäni. Selän kääntäminen vaatii rohkeutta.
Pidän tästä tunnelmasta.
Kiitän arvostelustasi. :>