Hiljaa hiivin
läpi sumuisten metsien,
pelon ja ajatusten siivin
kuulin soiton kellojen.
En uskoa voinut,
että käynyt oli näin,
oli viimeinen valssi soinut,
pois häipynyt ystäväin.
Läpi lukematonten kyynelten
näin auringon,
läpi suruntäyteisten vuosien
tunsin Luojan suuruuden,
näin valon.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Eedit Vuolela | manian kourissa | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | Nimetön | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | Ei ei ei ei ei | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | Sä - Mun esimerkkini | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | identiteettikriisi | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | sieluni instrumentteja | 15.11.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | Häpeällistä | 2.4.2009 | 1 | Runo |
| Eedit Vuolela | Anteennimyrsky | 2.4.2009 | 0 | Runo |
| Eedit Vuolela | Miksi? | 2.4.2009 | 1 | Runo |
| Eedit Vuolela | Viimeinen valssi | 31.3.2009 | 0 | Runo |