Aleksa

Jos päätät lukea tämän, olen hyvin kiitollinen.

Oon kelannu paljon asioita viimeaikoina.
Siitä mitä on ollut, ja siitä mitä olisi voinut olla.
Tää voi olla turhaa, sä voit kelata mitä huvittaa. Tää voi olla susta yhtä noloo kun mun talvikengät, tai jopa vielä nolompaa.
Mutta haluan kertoa tämän silti.

Tapasin Julian turri-vappu-miitissä. Ja hän oli ihana! Kuten sanoit. :)

Mä niin toivon, että monet asiat ois menny toisin.
Tai etten näkis susta unia jokatoinen yö.
Tai että voisin poistaa tän ikävän.

Mä melkein tiedän missä sun porukkas asuu, ja melkein tiiän keinon saada tän kirjeen sulle.

Ootko sä unohtanut mut?
Koska mä en oo sua. Enkä tuu unohtamaankaan.

Kirjotan tätä koneella, mut lopullisen version mä kirjotan kirjepaperille.
Koska se vaan on niin uskottavampaa. (Mun mielestä.)

Mä kadun todella paljon mun tekemisiä.

Mun yks turri-ihastus yritti itsemurhaa vähän aikaa sitten, ja olin todistamassa tätä tapahtumaa.
Ei muuten tuntutunut hyvältä.

Ehkä jokapäivä oppii jotain elämästä, ja sometimes, siitä ehkä ottaa myös opikseen.

En voi sanoo et mun suhde elämään ois kovinkaan muuttunut, mutta tää sai mut ajattelemaan!

Klo on yli kolme yöllä. Eli parasta inspisaikaa esim. kirjoittamiselle. : D Ja eilen oli äitienpäivä.

Eniten toivon kuitenkin, että voitaisiin olla ystäviä!
Mun teot oli tyhmiä, ja nyt ymmärrän kunnolla, et menetin enemmän kuin jos olisin menettänyt henkeni!
Menetin mun elämästä sen ainoan ihmisen, jota rakastin.

En toivo suhdetta tai edes säätöä, koska se olisi vain tyhmää.
Sen sijaa toivon. Että voitaisiin olla taas ystäviä.

En halua kirjoittaa romaania, joten lopetan tähän. Nyt olen sanonut sanottavani. Jos päätit lukea tämän,
Kiitos. Aleksa, Claudia, Wilhelmiina Vanamo.

Ja niin Anteeksi kaikesta.

p.s. Mun numero on yhä sama ja mut löytää edelleen fb.stä. Jos päätät valita toisin.