Rankaisen sinua
siitä, mitä olet itsellesi
mutta et minulle. Leikkaan siipesi,
jottet lentäisi luotani pois.
—Kunpa voisin pitää sinut itselläni!
Kaikki, mikä vie sinut
pois minulta, on viholliseni,
jota vihaan, jonka haluan tuhota.
Kun katsot toista ihaillen tai haluten,
haluan tappaa sen toisen ja sinussa tuon halun.
Kun opiskelet ja kehität itseäsi,
tuska viiltää sieluani, koska
tiedän ja tunnen, että aiot jättää minut.
Olen vihainen sinulle kaiken aikaa,
koska et ymmärrä minun tarpeitani kehittyä.
Haluan murskata itsekkyytesi,
hävittää pahat henget sielustasi.
Haluan kouluttaa sinut uudeksi ihmiseksi:
uskolliseksi sielussasi ja haluissasi,
kuin vain todellinen ystävä voi olla.
Vasta silloin,
kun halusi toiseen ei herää,
vaikka sitä heräteltäisiinkin,
kun uskottomuutesi siemen ei idä,
vasta silloin...[luulin, että] voisin sinua rakastaa.
Kuka uskaltaisi ja voisi hypätä luottamuksen kuiluun,
kun epäluulon ja epäilyn maaperä on lujana allasi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jo runon otsikko pelottaa.. mustasukkaisuutta riipivästi ja rehellisesti kuvattuna hienossa runossasi. Runon kohta: vasta silloin...[luulin, että] voisin sinua rakastaa.. kosketti kovasti..
Halu hallita nousee voimakkaana runosta esiin.
Vahvoin sanoin kipeetä tunnetta,
jopa toisen kiinni pitämistä, viestivä
sanoma tässä kirjoittajaa riipaisevassa
runossa.
Upea runona !!!
Huh..tämän tunteen tunnistan.Hienosti kirjoitettu.
Viimeisiin säkeisiin olet hienosti tiivistänyt runostasi kaiken olennaisen, epäluotetettava on rakkaudesta irrotettava. Hienosti kirjoitettu, tuskainenkin, mutta rehellinen runo, jonka tunnelmasta pidin. Kiitos tästä.
aika rankka
Vahvoja tunteita ja ajatuksia herättävä runo, viiltävän rehellinen. Runominä pitää kehityksen esteenä toista, vaikka se näyttää olevan pelko. Luottamus elämän ja rakkauden kantamiseen on kadonnut, ja epätoivo kaiken hallitsemattomuudesta on äärimmäisen vahvasti esillä. Pysäytti miettimään omaa suhdetta mustasukkaisuuteen ja omistamisenhaluun.
Lähtemisen kynnyksellä tunnelma on runossasi kylmä lento. Hienoin sanavalinnoin piirretty tunteenpurkaus, realistisen tuntuinen ja pohjavireeltään hieman onneton runo. Hyvä.
Luulen, että puhut monen miehen suulla tässä runossasi. Tiedän vallan hyvin, että mies voi olla mustasukkainen kaikesta siitä ajasta, jonka hänen kumppaninsa viettää jossain muualla kuin itsensä kanssa.
Vahvasti ilmaiset asiat, mutta noin se kyllä takuuvarmasti monen kohdalla onkin.
Mitä se rakkaus sitten loppujen lopuksi edes on, kun viisaatkaan eivät ole osanneet sitä selostaa. Sitä paitsi, jokaisen kohdalla se on uniikki - ei ole kahta samanlaista lemmentarinaa.
Viimeiset lauseet on viisaita päättämään runon ja ainakin minä löydän niistä itseni.