Liian yksin.

En ymmärrä.
Eilen vielä nauroin.
Olin onnellinen.
Tänään näen pelkkää mustaa.
Lämpö ja rakkaus, kaikki ovat kadonneet ympäriltäni.
Juosseet pois.
Jättäen minut pahan valtaan.
Olen yksin.
Miksi minulla ei ole ketään, ketään ihmistä, jolle voisi puhua?
Miksi?
Se pieninkin sana voi satuttaa.
Se läpäisee sydämeni jäädyttäen sen.
Kyyneleet poskillani ovat sinulle.

Istun yksin pimeässä huoneessani.
Katson, miten vesipisarat piiskaavat puiden latvoja.
Satuttaa.
Samallalailla, kuin elämä minua.

Joka ilta yritän puhua, saada sanan suusta.
Mutta en uskalla.
Minua on satutettu liikaa.
Miksi et voi ymmärtää?
En pärjää yksin.