Hurjapää

kun taas silmäni aukaisen
kalpea kuu varjo maailman
valoon luoksesi tahtoisin
kunhan nousta jaksaisin

ei tää koskaan pääty näin
vain pelkurit kuolee yksittäin

kun siivet selkääni saan
sillon lähdetään lentoon
vähän tuulettumaan
aika tullut on hurjapään tän
siivet selkään ja ponnistaa

eipä ollut niin
helppoa kuin luullaan

ei tää koskaan pääty näin
ei pelkurit kuolee ryhmittäin

kun taas silmäni aukaisen
musta kuu häpeästä kellastuu
valoon luokses jo pääsisin
ponnistaa muistaisin

kuulunko joukoon parempaan
vai siiheen vähän alempaan

ei tää koskaan pääty näin
vain sankarit kuolee ryhmittäin

kun taas silmäni aukaisen
omenapuu kaikki kirkastuu
valoon luokses jo pääsikin

ei tää koskaan pääty näin
ei sankarit kuolee yksittäin

eipä ollut niin
helppoa kuin luullaan

ei tää koskaan pääty näin
ei sankarit kuolee yksittäin