Vankkuus

ei et saa
enää mua itkemään
ei en saa
koskaan sua nauramaan

tunteeni kuoletin
sielua kaivelin
ja uskoin
uskoin unelmaan

hetkestä kii
unen kädestä kiinni jos saan
anna levätä
hetki hengähtää

ei et voi
mua koskaan tuntea
ei et saa
mua koskaan satuttaa
ei en voi
tekojani unohtaa

tarpeeni tyydytin
kun rakkoja kaivelin
ei ollut
minusta auttamaan

hetkestä kii
unen jalasta kiinni jos saan
anna levätä
hetki hengähtää

hetkestä kii
unen päästä kiinni jos saan
saan levätä
hetken huilahtaa
voinhan levätä
voinko levätä
etten nuku tuonelaan
jos saan levätä
lupaan tulla uudestaan