Tuikkaat kiireisen suudelman poskipäälle,
värittömän ja kolean.
Hihasi näyttää minulle suunnan,
ja tajuan vilkuttaa vikasuuntaan,
ehkä hieman tahallaan.
Avoimesta ikkunasta yötuuli tarttuu paidanhelmaan,
kuu kietoo valoonsa mustat langansäikeet.
Kuinka hiljaa myhäilen eilistä ohjelmaopasta.
Minussa oli sitä uutuuden viehätystä,
nukkavierut villasukkani kaipaavat nurkkaan,
karkit eivät ole enää makeita,
niissä maistuu katkeroituneen naisen kyyneleet,
vielä satoja päiviä.
Mitä hän sanoi ovenraosta,
käski pestä juustohöylän.
Epämääräisesti hapuilen muistoja.
Käpertyessäni vadelmanpunaiseen vilttiin,
kääriydyn hattaranmakuisiin uniin,
hän on täällä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi