VALHE

Näin itseni peilityynen lammikon pinnasta. Vasta silloin tajusin, kuinka olin valehdellut itselleni. Kuinka kauan saatoinkin uskoa muiden puheisiin. Kaksikymmentäyksi vuotta!

Olin kuitenkin aina halunnut löytää totuuden, totuuden siitä, millainen minä olen. En uskonut, että tuo hetken maanpinnalla pysyvä lammikko kertoisi totuuden. Kaikenlisäksi se kurja lammikon näyttämä kuva oli vääristynyt, se jätti jotakin kertomatta – totuuden.

Kaksi päivää myöhemmin se olemattoman pieneksi muuttunut kura ei näyttänyt kasvojani minulle. Se oli vain yksi valhe muiden joukossa. Se haihtui ylös Jumalan ja enkelien luo, jotta siitä tulisi totta.

Silloin syyssateen kastellessa minut ja koko maanpinnan ymmärsin, että totuus tulee taivaalta, mutta valheet syntyvät maanpinnalla. En usko enkelien valehtelevan.

Kun sade vihdoin lakkasi, en nähnyt itseäni yhdestäkään tuhannesta pisaramerestä. Ainut mitä näin oli peilikuva, vastakohta, joka ei kertonut totuutta.