PALAVA HALU

Runoilija Markoufan

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 5.6.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Vihainen itselleen. Ei osaa itselleen riittävästi. Haluaisi osata enemmän. Ei ymmärrä syitä, jotka estävät oppimisen. Etsii syitä itsestään, ei syytä muita. Lukee kirjoja, katsoo ohjelmia, etsii tietoa lehdistä. Ei löydä syitä.
Unelmia on paljon. Ei osaa riittävästi toteuttaakseen ne. Koko elämänsä harjoitellut ja keskittynyt vain yhteen, mutta juuri nyt, kaikki tuntuu kaatuvan. Puristaa kädet nyrkkiin. Ei tiedä ketä vahingoittaisi, itseään ei haluaisi. Aina päättää jatkaa huomiseen ja yrittää vielä kerran. Nyt odottaa päivää, jolloin huomenna ei enää huvita.
Koko sydämestään haluaa oppia ja laittaa enemmän kuin tarpeeksi peliin. Uhraa elämänsä tälle. Päivittäin ajattelee lopettavansa turhalta tuntuvan yrittämisen. Ei tiedä, mitä sitten tekisi. Mihin menisi? Mitä osaisi, kun ei osaa sitä ainoaa, mitä on elämänsä ajan yrittänyt opetella? On meressä vailla suuntaa missä on pinta. Vajoaa pohjaan.
Haluaisi silti yrittää vielä kerran. Ei pysty siihen yksin. Tarvitsee apua. Mutta kuka haluaisi auttaa sellaista, joka näyttää siltä, kuin ei haluaisi edes yrittää? He ajattelevat vain sitä, miltä ulkoa näyttää. Eivät tiedä, mitä on sisällä sydämen. Eivät tiedä, mitä eniten haluaa.
Ei uskalla puhua. Yrittää itse. Ei ehkä ole varma, mitä tekee, mutta kukaan ei sano vastaan. Toistaako samat virheet? Kuinka ne korjataan? Eivät he kerro! Antavat ymmärtää, että tietävät ja osaavat itse kaiken. Eivät osaa auttaa oppijaa tekemään oikein.
Kuka sitten kutsuu heitä velhoiksi? Haluaa nähdä ne ihmeet. Toivoo ne näkevänsä. Ajattelee kuitenkin, ettei tule niitä koskaan näkemään. On ristiriidassa itsensä kanssa. Ajatukset menneet sekaisin. Lanka täynnä solmuja ja elämä täynnä ongelmia. Ja vain yhden asian haluaa oppia. Mikä ei toimi?

Selite: 
Miksi en opi vaikka haluan enemmän kuin mitään muuta ja yritän... ?
Kategoria: 
 

Kommentit

Pidin tästä tekstistä. Sen voimakkaasta tahdosta muuttaa elämää. Mutta miten onkaan ihmisen sielu niin kaavoihin kangistunut että se pelkää kaikkea uutta, yksinäisyyttä.
Todella kaunis teksti.

 

Käyttäjän kaikki runot