Seurue saapuu, ilta pimenee.
Nurkissa uhkaavat varjot.
Valot tunnottomia, kylmiä
Mikään ei voi pelastaa hävitettyjä.
Nainen tummassa mekossaan,
musta huntu luo varjon kasvoilleen.
Mies mustissa vaatteissaan,
ei tunne enää mitään.
Matala ääni kajahtaa, laskeutuu jokaisen ylle
Kertoo, miten kadotus lopulta nielee todellisuuden.
Kertoo, miten luojaa ei ole ja kuinka painajaisunet muuttuvat todeksi.
Kellojen lyödessä ei ole enää mitään,
vain kasa tuhkaa, kuin merkkinä.
Merkkinä siitä, mitä joskus on ollut.
Selite:
Ajatuksia.. Ei kai täst voi muuta sanoa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hautajaistunnelmaa tässä on...
Mut siis tää menee kyl suosikkeihin..
Nyt positiivisempaan suuntaan, toivottavasti..=)
Kaunishan tämä. :D
mutta, mistä sinä tähän oikein ssait inspiraatiota? :o nimittäin erikoinen, hieno.
Kiitti ku ilmoittelet, ei muuten älyä tutkia kenellä on uusia runoja ;S
Onpa muuten häistä kertova runo.. Kieroa :D