Tunnen taas kun kyynel vierii,
kaikki surut mieleen kierii.
En niistä pääse eroon lain,
olen murtunut tyttönen vain.
Elämän loppu päässä pyörii,
saatana pilven takana kurkkii.
Tunnustelen puukon terää,
toivon, että onni herää.
Odotan minuutin jos toisenkin,
ja mietin: kuolen vihdoinkin.
Ei muut jää minua kaipaamaan,
iloitsevat kun pääsen alle maan.
Tuuli paiskoo ikkunaa,
hoputtaa minua kuolemaan.
Päästän ensimmäiset pisarat,
ranteeri verestä punertavat.
Alan tuntea heikotusta,
tahdon eroon elämästä.
Puukko jälleen ranteessa,
viillän mieli rauhassa.
Pelkkää sumua ympärillä,
kuulen huudon hetkellä viimeisellä.
Sai joku melkein minut kiinni,
mutta silti loppui elämäntieni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on teinimassa-runo
Mutta kun kerran itsekkin kirjoittelen tälläisiä niin lisään tämän ehdottomasti suosikkeihin.
<3 :) tykkäsin^^