Kun lehdet nukahtavat vahvemman alle
kellot lyövät merkin yön saapumisesta
valmiiksi purkautunut villasukka
antaa merkin päivien lyhyydestä
työmiehen arki
kuin loputtomiin pureskeltu lihanpala joka ei suostu loppumaan
puulusikalla
mummosi hämmentää
käheästi nauraa
ja sylkäisee päällesi
'tällaiseksi sinutkin on luotu
ja sinun on turha tulla iskemään keihästä hautaani
ja vuodattaa likaista vertasi lattialle'
ja tämän sanottuaan maailma heilahti
liikaa sanoja
paljon turhuutta
viattoman silmissä
kukaan ei vaan osaa antaa anteeksi>
Selite:
Plo-aa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
