En tiedä miksi heikkona hetkenä sä palaat minua kiusaamaan. Vaikka olen onnellinen, enkä voisi vaatia edes enempää.
Silti tapaan sinut unessa siellä jossain, sadun ja todellisuuden rajamailla.
Miksi et jätä minua rauhaan. Jätitkö
kulumattoman jäljen sisimpääni.
Kun herään tajuan että annoit paljon,
mutta se myös vaati paljon. Tekisinkö kaiken uudestaan, vaikkei se ollut kestävää.
Enää en voisi, mutten kadu että tein sen silloin. Koska me oltiin me, eikä toista meitä olekaan.
Silti tapaan sinut unessa siellä jossain, sadun ja todellisuuden rajamailla.
Miksi et jätä minua rauhaan. Jätitkö
kulumattoman jäljen sisimpääni.
Kun herään tajuan että annoit paljon,
mutta se myös vaati paljon. Tekisinkö kaiken uudestaan, vaikkei se ollut kestävää.
Enää en voisi, mutten kadu että tein sen silloin. Koska me oltiin me, eikä toista meitä olekaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
