Pelto

Runoilija Tamaris

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 21.6.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Uudella nimimerkillä, ehkä myös uusia tuulia, tiedä häntä... ja jotain vanhaa myös.
 


Suolaisen hien
vieläkin maistan,
Heinäpaalin painon
hauikseni muistaa,
ja malttamattomuuden
-sinun silmiesi lämmön

Sinne palaan,
ajatukseni vie,
luo pellon ja vehreyden
jonka kauneus
henkäyksenkin salpaa

Tuo mieleni silmiini
työntäyteiset päivät,
kuulen lehmien ammunnan
kunnes aurinko värjää metsän

Ja puiden latvat hehkuvat
niinkuin minun sydämeni
ja levoton mieleni siirtyy jo
pellon reunalle
-sinun huulillesi

Se oli minun
ensirakkauteni aikaa
näyttämönään pelto ja se
aurinkoinen,loputon
entisaikojen kesä

Minä, tässä hymyillen
muistelen peltoa ja
rakkautta

Ja elän niitä yhä edelleen
-pellollani rakkauteni kanssa

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi kesän lämpöön sekoittuu soljuvasti ihanaa muistojen sydänlämpöä.

Tosi Hieno.

Ensirakkauttaan ei unohda koskaan.
Kaikki siihen liittyvät paikat, tuoksut, ym
muistaa kirkkaasti.
Ja silmät suljettuina elää muistot uudelleen,
saa lohtua, kaipaa haikeudella, itkienkin.
Mutta pääosassa Rakkaus, Kiitollisuus.
Runo kertoo tästä kaikesta lämmöllä.

Tämä runosi tuo omia muistoja mieleeni, kuinka aamusta iltaan myöhään oltiin heinäpellolla, kasattiin paaleja lavoille, se tuoksu ja kesän yöttömät yöt..

Runo täynnä kesänlämpöä ja romantiikkaa! Ihana!
Hyvää syntymäpäivää :-)

Hieno kesäinen tunnelma runossasi, tarinamaisuus ja muistot eilisestä saavat varmasti jokaisen tunteellisiksi. Toivon että jatkat kirjoittamista koska uskon että jokainen lukija nauttii tämänlaisesta tekstistä!

Kauniin herkkää,pidän.

Hienosti kerrottuna kesäistä maalaisromantiikkaa. Tästä tulee väkisinkin tunnelma kuin vanhoissa Suomi-Filmeissä ja en tarkoita sillä mitään pahaa vaan päinvastoin.. Tähän runoon istuu tuo lähes valokuvan tarkka kerronta.

 

Käyttäjän kaikki runot