irtomaa

ylpeys on vankila
ympärillä meri
tiikerihait ja sukellusveneet
sen pohjassa

sitten on hän
kädet
joissa kylmä rauta taipuu

jos pysähtyisi nyt
ehkä jo helmikuussa
ei jokainen ajatus
kajoaisi sinuun
kuin sivulauseessa

ja että sinisen ja vihreän
savun sekoittuessa
tupakkapaikalla

olisi kasvanut kuori
ei näkisi läpi
hengittäisi
sydän tasaista irtomaata

maaliskuussa
likaisessa aamussa
vielä vähän humalassa
kädet vieraissa luissa

herää katseeseen
sanoo jotain
joku
joka ei saa nauramaan