Näin siinä sit käy.
Ensin rakastutaa.
Rakastutaa päivä päivältä enemmän,
siihen maailman ihanimpaan ihmiseen,
mitä ei korvaisi mikään eikä kukaan.
Sitä rakkautta ja onnea kestää kolme vuotta.
Kaikki loppuu.
Häämöttihän loppu jo kauankin mutta nyt se on todellista,
eikä muutu enää.
Mitä on jäljellä?
Ystäviä?
Ei.
Niitä oli ennen sitä kolmea vuotta vaikka muille jakaa mutta eipä ole enää.
Sen siitä saa kun uppoutuu vaan siihen iki-ihanaan rakkauteen,
minkä ei pitänyt koskaan loppua.
Rakkautta?
Ei.
Sitäkin oli ennen sitä kolmea vuotta vaikka kuinka paljon,
mutta eipä ole enää...
Toivoa?
Ei myöskään sitä.
Mitä toivoa löydät siitä ettei jäljellä ole
ystäviä,
ei rakkautta,
ei mitään.
Vain minä,
ja Sinä.
Lapseni.
Vielä niin pienenä sisälläni.
Sinä olet se mitä minulle jäi siitä kolmesta vuodesta.
Kaikki muu katosi,
eikä tule enää takaisin.
Mutta Sinä olet ja pysyt.
Niin viattomana,
pienenä.
Toivottavasti edes Sinä tulet tuomaan rakkautta ja toivoa elämääni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
