Epäonnistuin

Kuolema on ratkaisu,
jos polkua ei näy,
kun se loppuu kokonaan.
Kun en voi enää liikkua,
elämästä haluan luopua,
mietin vain
mikä minua pidättelisi?

Kukaan ei kieltänyt,
kukaan ei pyytänyt.

Tornit ovat korkeita,
enkä voi ylittää niitä,
vuoret ympärilläni sortuvat,
päälleni kasaantuvat,
ja jälleen estynyt olen,
tiedän viimeisen pakoreittini.

Joka paikkaan sattuu,
sydän hajoitettu,
loppuun asti kaikki muserrettu.

En kykene edes puhumaan,
en kykene edes nousemaan,
ainoa mitä minulla on,
on kyyneleet.

Polttava raivo,
polttavat kyyneleet.

Se on liian korkealla,
se on liian kaukana,
rima elämäni tavoitteiden.
En edes päättänyt niitä itse,
joku muu päätti ne,
joku muu päätti elämäni.

En unohda,
tätä tunnetta.

En anna anteeksi,
tätä tunnetta.

Näin minä tunnen,
syvällä sydemmessäni.
Epäonnistuin,
enkä osaa edetä enää.
Joka paikkaan sattuu,
jopa sydämmeen,
ja kyyneleeni polttavat
reikiä sieluuni.