Mitä sitten?

Kävelen määrätietoisesti ohitsesi aina,
Mutta mikä siinä nyt niin ihmetyttää?
Ihan kuin käyttäytyisin typerästi,
Lopeta katsomiseni!
Olen hiljaa kuunnellen eri puheitanne,
onko siinä jotain outoa?
Minunhan pitäisi aina puhua.

Virnuilen, huokailen, huudan, kuiskailen, kaunistun, rumenen, nauran ja itken, eikö?
Syvenen, avaudun, peräännyn, etenen,
synnyn ja kuolen, niinhän?

Punaista, mustaa ja vielä valkoista,
jotain niissä väreissä on vialla,
täytyykö siitä vielä puhua?
Enkö kelpaa pahana?
Silmän eivät ole koskaan
olleet näin kipeät kuin nyt,
kun kasvosi vielä nään,
tahtoisin sanoa sinulle jotakin...

En ajattele kaikkien parasta,
pitäisikö minun niidenkin
keitä vihaan tai rakastan?
Pystyisitkö sinä siihen, jos painostetaan.
Alan joskus nauraa ilkeästi,
varsinkin silloin kun olen hiljaa.
Luuletko että nauran sinulle?

Hellyn, kirenen, kaadun, nousen,
lennän, tipun, koskaan, aina, kiltti vai ilkeä?
Värikäs, väritön, taivas, manala,
huudan, kiljun ja pelkään.

Vaikene ja ole hiljaa,
niin ettei sellaista tarvitse huutaa
Käteni sentään ovat vielä puhtaat.
Sinistä, violettiä ja tuskaa.
Älä katso minua, niin että unohdat
kaikki kauniit ajatukseni sinusta,
jätä minut yksin tuskineni.

Mene, pysy jätä, ota,
unohda, muista, auta minua!
Sinistä, violettiä, punaista, mustaa, valkoista väritöntä, synnyn ja kuolen niinhän?

Vaikene ja ole hiljaa,
niin ettei tarvitse huutaa.
Käteni sentään ovat vielä puhtaat.
Sinistä, violettiä ja tuskaa.
Punaista, mustaa ja vielä valkoista,
jotakin niissä väreissä on vialla,
täytyykö siitä vielä puhua?
Enkö kelpaa pahana?
Silmäni eivät ole koskaan olleet
näin surulliset ja kipeät kuin nyt,
kun kasvosi nään.
Tahtoisin sanoa sinulle jotakin...