Liian rakastunut kuolemaan pois

Runoilija Yukitears

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.10.2010

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

-
 

Hukun varjooni
tietämättä, miksi
vajoama sydämmeeni
ilmestyi.
Nuo pelottavat
unet ja hetket,
painajaistako kaikki on?
Ole kiltti äläkä katso minua,
sillä semitä todella pelkään
olet sinä.
En halua,
että näet lävitse sieluuni!

Lyön itseäni vain huonompaan kuntoon,
sanoilla ja teoilla, jottet huomaisi.
Et halua että teen niin itselleni, niin sanoit,
Älä huoli, en aio kuolla.
Olen vain liian rakastunut kuolemaan pois.

Silmäsi,
en osaa lukea niitä,
katseesi aina saman,
koitat ymmärtää minua,
mutta pyysinkö sinua apuun?
Jotain minä kyllä pyysin,
pian pelastit minut vajoamiselta.

Vielä kerran
haluan vajota.
Kuka elämäni
oikein kirjoittaa?

Isken kaikin voimin itseeni, kaiken vihani.
Tämä itse tuhoisuus, on vain osa hulluutta.
Pala, sieluni on hajoamassa,
ja vajoama kasvaa sydämmessäni.
Joka tapauksessa haluan rakastaa
ennemin kuin kuolla.

Mitä hittoa
oikein luulin
tästä maailmasta
löytyvän?
Ilman epäilystä
jostain ei ole
varmuutta.
Rakas jälleen
saat pettyä minuun,
yhä uudelleen.
Haluan kuitenkin
tulla vahvemmaksi.

Verisesti sieluni hajoaa,
vajoama nielee minut viimein sisäänsä.
Ja sinä huomaat sen, koitat auttaa,
haavat sieluni vuotavat,
kun kyyneleeni vain virtaavat,
nämä kristalli helmet nauhoissa.

Lyön itseäni vain huonompaan kuntoon,
sanoilla ja teoilla, jottet huomaisi.
Et halua että teen niin itselleni, niin sanoit,
Älä huoli en aio kuolla.
Olen vain liian rakastunut kuolemaan pois.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

kyllä hyvä on

Upea tulkinta. Voin samaistua, vaikka ehkä eri syistä...Pidin...

 

Käyttäjän kaikki runot