Kahlittu sinulle

Kylmyys olemuksen,
tuon katseen kysyn vieläkin,
miksi se lämpenee oudosti minulle,
se tekee oudon vaikutuksen,
ravistaen se minua,
katson silmiisi ja epäröin,
otat minua olkapäästä kiinni ja hymyilet.

Kuinpa voisin olla kanssasi, ainiaan.
Mutta tiedäthän, se on hyvin vaikeaa.

Tuo tunne minut ottaa valtaansa,
ja ei halua päästää minua pois,
kuin sydän kahlittuna olisi ketjuilla,
sinulle se kahlittu on,
sydämmeni on ainoastaan sinun.

Aina kun halaat minua, voin haistaa tuoksusi,
se saa sydämmeni lujemmin lyömään.
Äänesi saa minut iloiseksi,
ja aina kun kutsut minua nimeltä,
se kuulostaa niin ihanalta,
haluaisin itkeä.

Kuinpa voisin olla sinulle,
jotain jonka puoleen voisit kääntyä,
tiedäthän silloin kun on hyvin vaikeaa.

Laskeudun taas pois,
ja tiedän,
en sinua hetkeen nää,
se tuntuu lohduttomalta sydämmessäni.
Hetki sitten tunsin iloa,
kävellessäni eri suuntaan sinusta,
se kaikki ilo muuttui muistoksi ja ikäväksi.

Tuo tunne ottaa minut valtaansa,
ja ei halua päästää minua pois,
kuin sydän kahlittu olisi ketjuilla,
sinulle se kahlittu on,
sydämmeni ainoastaan sinun on.
Ainoastaan sinulle,
haluan sydämmeni antaa sinulle,
sinulle se on,
sydämmeni,
sydämmeni on kahlittuna sinulle.