Varastit elämäni

Runoilija Gloaming

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.2.2005
Viimeksi paikalla: 13.2.2018 9:56

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Joka kerta kun ajattelen sinua
tulen surulliseksi, alkaa masentaa.
Vietät parempaa elämää, olet onnellinen,
sinulla on ystäviä, sinulla on kaikkea.

Itse olen onneton, yksinäinen...
ei minulla ole mitään.
On kuin olisit varastanut elämäni samalla kun lähdit.
Et ota tunteitani huomioon kertoessasi täydellisestä elämästäsi.
Et välitä... enää.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä on paljon, mitä voin "ottaa omakseni".

Tosin, olen siitä vielä ääliömäisempi, että on olemassa ihmisiä joiden empatiaankin reagoin samalla katkeruudella ja turhautuneisuudella, kuin niihin ihmisiin, joilta puuttuu empatia.

Back to the poem, pidän tästä epätoivoisesta tunnelmasta. Se on hyvin luotu.

voi miten elämää raastava runo, kauniilla tavalla kirjoitettu! yksinäisyys on hirveää, mutta jos toinen varastaa toisen elämän, se vasta hirveää onkin. hyvin surullinen ja koskettava runo!

Kaunis runo, niin kuin muutkin runosi. Hauskaa Synttäriä!=)

katkeruuta? silti hyvin eroa ja syrjäytymistä kuvaava.. tuntuu itestä joskus ihan samalta, vaikkei multa kukaan mitään varastanu ookkaan.. pysäytti hetkeksi..

Noin se menee. Runoon oli helppo samaistua, koska oma tilanne on täysin samanlainen, kuin runossa kuvailtu. Pidän näistä haikeista kauniista runoista yli kaiken. Kirjoitettu juuri sopivan ankealla tavalla, tunkeutuu lukijan tunteisiin. Hieno.

Tämä taitanee olla oikein hyvä näin lyhyenä.
Mitä sitä turhaa jaarittelemaan.
Pidin tästä.
Tämä on selkeä.
Silti kaunis, ja tunteellinen.

Pelottavan totta, ainahan siinä käy noin vaikka kuinka muuta toivoo. Toisen mukana lähtee suuri osa itseä..
Pidän tästä. Ei mitään ihmeellistä ja kliseisiä sanakikkailua, vaan 'yksinkertaisesti' kirjoitettua tekstiä, riipaisevasta aiheesta. Pidän ehdottomasti. =) hyvähyvä.

Pidin. Puhut rehellisesti asioista joita kaikki eivät uskalla sanoa ääneen. Niin, joidenkin täydellinen elämä :l

Surullinen ja koskettava...

Hyvin tavanomainen.
Tarina kuultu moneen kertaan.
Ilmaisussa ei mitään uutta.
Runon muoto hyvin tylsä.
Ja sitäpaitsi se on "enää".

Joskus ei halua enää välittää menneisyydestä,kun se koskee liikaa. :/

Usein koettu tunne. Ainakin minulla.
Runo oli synkkä ja yksinäinen,jopa yksinäinen.
Tuli mieleen että joku kävelee yksikseen tyhjällä rantatiellä.Ilma on harmaa ja kolea.

tiedän, monen muun tavalla,
miltä se tuntuu.
tämä sattuu.

Ihana. Todellinen runo, johon moni voi samaistua. Ihailen tyyliäsi.

Surullinen kaihoisa runo. Joskus ei huomaa kertoessaan elämästään että toinen on yksinäinen.

 

Käyttäjän kaikki runot