Jahtaaja

Runoilija haikeinterveisin

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.3.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sivelit pitkää tukkaani, kullan ruskeaa. Vannotit, että minua rakastat. Silti lähdit. Aina annoit ymmärtää, sanoit, lupasit, aina me yhdessä oltaisiin, sormeen sormuksen kultaisen pujotit. Enää ei ole mitään, kaikki painettu laatikkoon, kirjekuoriin, unohdukseen, voi kun voisin unohtaa.


Kiitos kovasti kaikille arvostelijoille! :) otan kommenttia ilomielin vastaan, kriittistäkin :>
 

Heräsin horteesta,
kylmästä, inhottavasta
yksinäisyyden tuskasta.
Sain kokea auringonsäteet,
onneni ensimmäisen pilkahduksen.
Sain tuntea..suudelman,
uskotellen muka rakastavasi.
Luotin sinuun sokeammin,
kuin edes tunsin oman nimeni.
Taivaalle auringon tilalle kuitenkin tulee joskus pilvet,
sade,
ukkonen.
Samallalailla kuin surun ja vihan katkera sekoitus koetteli sisälläni.
Sekavia tunteita;
ihan niinkuin en olisi ikinä tuntenutkaan mitään.
Ihan niinkuin kaikki olisi kadonnut sateenkaaren lailla...pois.
Miksi edes lupasit pilvettömän taivaan?
Satutit vain enemmän, mikset jättänyt jo aiemmin?
Olisit suonut edes elämän,
mahdollisuuden onneen.
EI: olet ikuinen jahtaaja.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot