Raiteiltaan

Runoilija haikeinterveisin

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.3.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sivelit pitkää tukkaani, kullan ruskeaa. Vannotit, että minua rakastat. Silti lähdit. Aina annoit ymmärtää, sanoit, lupasit, aina me yhdessä oltaisiin, sormeen sormuksen kultaisen pujotit. Enää ei ole mitään, kaikki painettu laatikkoon, kirjekuoriin, unohdukseen, voi kun voisin unohtaa.


Kiitos kovasti kaikille arvostelijoille! :) otan kommenttia ilomielin vastaan, kriittistäkin :>
 

Maailma mun ympärillä on pelkkä tuhkapilvi,
en mä tiedä minne enää astua kun ympärillä vyöryy tuska.
Miksi luotin,
miksi uskoin muuttuneen?
Ei luotettavaksi ainakaan,
ei uskolliseks lainkaan.
Mä luulin et mun elämä olis taas raiteillaan,
ei;
se on pahasti raiteiltaan.

Selite: 
Tältä tuntuu kun yrittää luottaa poikaystävään joka on aiemmin jo pettänyt ja saa kokea sen pettymyksen taas, kun kuulee uuden uutisen...
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot