suojelusenkeli

Katselen itkien sitä kuvaa.
Kuvaa jossa suutelemme toisiamme
ilman huolen häivää.
Enää en vain jaksa esittää...

Seison kiskoilla ja vilkuilen kellos;
12.20
Hänen pitäisi tulla jo.
12.25
Katselen hermostuneena kiskojen toiseen päähän.
Nyt hän tulee...

"Mikä hätänä rakas?", hän kysyy.
Halaan ja pidän hänestä tiukasti kiinni.
"Mä en tahtoisi koskaan päästä irti sinusta", sanoin.
Lähestyvä juna tuuttaa.
Se on jo lähellä.
"Mutta nyt minun on pakko!", huusin itkien
ja tönäisin rakkaani pois junan edestä...

Hetkeä myöhemmin huomasin
seisovani rakkaani vieressä.
Minulla oli isot kultaiset siivet.
Olin niin kaunis!
Ensimmäistä kertaa elämässäni
koin olevani kaunis...

Kumarruin itkevän rakkaani luokse
ja kuiskasin hänen korvaansa;
"Anteeksi rakas... Se olisi kuitenkin tappanut minut.. Ennemmin tai myöhemmin.. Nyt mulla on parempi olla..
Mä lupaan olla ikuisesti sun suojelusenkelisi"