Sinä minussa

Kasoja, tyhjiä kasoja,
huulia, pimeitä huulia,
älä suutele minua, sillä minä
vihaan limaasi.

Liimatessa yhteen,
pysyisinkö paikoillani, sinussa?
Koska kaukaisuus on muualla,
ja siellä haluan olla,
en ola tässä, sinussa
kieleni kiemurtaa,
saastaa suussa,
ja pestyäsi hampaani, haluat.

Haluat pestä likaisen pisteeni
vieläkin tarkemmin.

Suorat varpaat, vaaleat reidet,
ko-ko-kouristuksia,
peittokin on kurtussa, pä-pä-päästä,
minun täytyy siivota.

Tippuu, tiputatko?
Täytyy hukuttautua tunteeseen,
ajatella,
minä makaan kaukaisuudessa,
Karibian hiekkarannalla,
ei, sitä minä en hyväksy!
Sinä minussa, sielläkin,
suolaisen meren pohjasta,
alta punaisen auringon ja
trooppisten palmujen
papukaijojen taivaalta
löysin sinut minusta.

Epätoivon koti, kukkula, järvi ja
keppi
niiden kuuluttava yhteen,
ei minulla kai, ole muuta sanottavaa,
sillä minulla ei ole enää sanoja,
pelkkiä voihkaisuja,
nyyhkytystä, eläinten huutoja.

Sinäkö minusta
eläimen teit,
kauniin kuin sammakon,
suuren kuin madon,
vahvan kuin perhosen,
kiltin kuin leijonan,
suositun kuin hain,

rakastetun kuin hyttysen?